Stressin jälkeen

Kun sairastaa niin kauan kuin minä olen sairastanut, hyvää oloa oppii arvostamaan ihan toisella tavalla. Se on kuin pieni lottovoitto jonka haluaa tuhlata heti pois, mutta toivoo silti samalla, että se kestäisi pitkään.

Jokainen meistä kärsii varmasti joskus stressistä ja jokainen meistä kokee sen eri tavalla. On olemassa positiivista stressiä, jota minä en ymmärrä ja negatiivista stressiä, jonka minä ymmärrän hyvinkin. Minulle stressi tarkoittaa yhtä ja samaa, en koe näissä stressitiloissa suurtakaan eroa. Molemmat ovat yhtä epämiellyttäviä kokemuksia. Minulla onkin matala stressinsietokyky, en siis kestä stressiä kovinkaan hyvin.

Epätietoisuus on minulle ehkä suurin stressinaihe. Minun täytyy tietää tarkkaan missä mennään tai stressaannun. Jos joudun odottamaan esimerkiksi päätöstä jostain asiasta, epätietoisuus ja odottaminen on minulle lähes ylivoimaisen vaikeaa. Niskalihakseni kiristyvät heti. Tämä johtuu varmasti siitä, että olen joutunut elämään entisessä elämässäni vuosikausia jatkuvassa epävarmuudessa ja epätietoisuudessa ennen sairastumistani. Minulla on siis menneisyydessä traumoja, jotka ovat vaikuttaneet stressinsietokykyyni. Kun en kestä niin en kestä.

Nyt kun tämä hyvinkin stressaava elämäntilanteeni on helpottanut, olen kuin maratonin juossut urheilija. Olen juossut maaliviivan yli kaikkeni antaneena ja uupuneena. Olen itkenyt nyt kolme päivää silkasta helpotuksesta. Kuukausien paineet ovat virranneet minusta ulos kyyneleinä. Ajattelin ensin että no niin, nyt olen masentunut, mutta nämä kyyneleet ovat olleetkin vain helpotuksen kyyneleitä. Ja nyt kun tuo stressin jälkeinen uupumus alkaa helpottaa, minua ei enää itketä.

Tilalle on tullut helpottunut olo ja outo sisäinen rauha, jota en ole kokenut aikoihin. Minulla on suorastaan rento olo ja minun on helppo hengittää. Olen kuin laitumelle keväällä päässyt vasikka, joka kirmailee niityllä silkasta ilosta päästyään vapauteen. Moni varmaan tietää miltä tuntuu, kun viikkojen tai kuukausien paineet purkautuvat ja korvista lakkaa nousemasta se ainainen sauhu. Nyt olen niin hyvällä tuulella, että voisin heittää vaikka kuperkeikan.

Dirlittan

 

Jaa tämä kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email
Share on print

One Response

  1. Tiedän tämän. Lähestulkoon osimoilleen kaksi vuotta odotin päätöstä rikosasiassa jossa olin uhri. Vaikka tapaus päättyi osaltani syyttämättäjättämispäätökseen ja tekijä jäi ilman rangaistusta niin tiedän että selviän. Alkuun itkin neljä päivää sängyn pohjalla yöt ja päivät. Ja nyt pahimman väistyessä tiedän että voin alkaa suremaan oikeasti asiaa ja suruaika saa virallisesti alkaa. Olo on kamalan surullinen, mutta kuitenkin kummallisen helpottunut siitä että vihdoin SAAN surra ja pääsen eteenpäin tästä elämänjaksosta. Tuntuu että nyt se kaikki pska on lähtenyt puhdistumaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *