Yön hiljaiset hetket

On aamuyö ja minä valvon. Naapurissakin on hiiren hiljaista. Edes naapurin koira ei hauku. Pieni yövalo valaisee olohuonetta, kun kirjoitan teille. Olen nukkunut yöni hyvin ja herännyt jo viideltä keittämään aamukahvit. Kävinkin illalla nukkumaan jo yhdeksän aikaan. Nukahdin sohvalle kuten tavallista ja siirryin siitä sänkyyni nukkumaan.

Oikeastaan nautin näistä aamun hiljaisista hetkistä, on niin rauhallista ja minä saan juoda aamukahvini kaikessa rauhassa. Radiossa soi hiljaa joku retropätkä ja välillä kuuluu mainoksia. Oikeastaan minua väsyttäisi vielä, mutta en jaksa mennä enää takaisin nukkumaan. Olen aika hyvällä tuulella, sillä tämä yö meni hyvin. Sain nukuttua.

Muistan kun sairastuin ensimmäiseen psykoosiini ja lakkasin lopulta nukkumasta. Sama juttu tapahtui, kun minulle tuli hypomania. Uneni määrä väheni siihen neljään tuntiin yössä, jos nukuin sitäkään. Kävin ylikierroksilla. Kun minulle tuli sitten vaikea masennus, minulla meni vuorokausirytmi kokonaan sekaisin. Valvoin öisin ja nukuin päivisin. Sitten psykoosilääkkeeni määrää nostettiin ja minä nukuin öisin kuin tukki. Kun tämä lääke sitten vaihdettiin, univaikeuteni palasivat takaisin. Olenkin kärsinyt siis eriasteisista univaikeuksista lähes koko elämäni ajan.

Tämä viimeinen vuosi on ollut taas erityisen raskasta aikaa. Lupauduin mukaan erääseen suureen projektiin tasan vuosi sitten ja siitä alkoivat univaikeuteni. Kärsin koko vuoden kovasta stressistä, kun deadlinet pakkasivat päälle. Myös epävarmuus tulevaisuudesta sai aikaan sen, että näin painajaisia joka ikinen yö. Heräsin usein hiestä märkänä uskomattoman kovaan ahdistukseen ja minun oli vaikea nukahtaa uudelleen. Stressi, huoli tulevaisuudesta ja ahdistus valvottivat minua joka yö. Sitten ovikelloni rupesi soimaan öisin.

Ajattelin ensin, että joku naapuri soitteli siellä ovikelloani. Oli hermostunut jostain ja osoitti näin mieltään. Niin tätä ovikellon soittelua jatkui lähes puoli vuotta. Heräsin joka yö tähän ääneen enkä saanut enää nukuttua. Rupesin jopa odottamaan öisin, koska ovikello soisi taas. Pelkäsinkin sitä. Minulla oli käsilaukku vuoteeni vierellä valmiina, että pääsen pakoon, jos joku murtautuu kotiini. Sitten hoitaja käski minun hiljentää ovikelloni, että nähdään soiko se oikeasti vai ei.

Niin kiedoin narua ovikellon ympärille ja ovikellon ei olisi pitänyt enää periaatteessa soida. Se soi seuraavana yönä silti taas. Annoin narun olla ovikellon ympärillä ja ovikello soi taas seuraavana yönä. Kun tarkistin aamulla soiko ovikello, se ei soinut. Se ei siis voinut olla totta. Minulla oli niin kova stressi ja ahdistus, että pääni teki tepposia. Eräänä yönä ovikellon ääni särkyi ja katkesi kesken soimisen, kun kuulin sen uneni läpi ja heräsin. Ääni kuului sittenkin pääni sisältä. Ja nyt minua nolottaa hiukan.

Soitin isännöitsijälle kaksi kertaa ja valitin ovikellon soimisesta. Kysyin myös naapurin rouvalta, oliko hän kuullut ovikellon soivan öisin. Ei ollut kuullut. Nyt kun tämä suuri projekti on saatu päätökseen ja stressitasoni on hiukan laskenut, ovikellon soiminen öisin on vähentynyt. Myös joka öinen kova ahdistus on helpottanut ja en ole nähnyt painajaisunia vähään aikaan. Minun jaksamiseni siis ylittyi tämän projektin aikana ja ilmeni tällaisina oireina.

Olen huomannut, että silloin kun olen todella väsynyt, minä ahdistun helpommin. Se onkin minulle merkki siitä, että nyt olisi aika levätä ja jättää muut asiat sivuun. Huonosti nukuttu yö ja väsymys lisäävät ahdistusta, ainakin minulla. Nukkuminen onkin todella tärkeää. Pitkään jatkunut unettomuus ja siitä seuraava väsymys voivat lisätä muitakin sairauden oireita kuin vain ahdistuneisuutta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, en ole lääkäri tai terapeutti.

 

Dirlittan

 

 

 

Jätä kommentti