Sinkkupiian täydellinen poikamies

En oikein tiedä kummaksi minua pitäisi kutsua. Olenko nuorekas sinkku vaiko jo parhaimmat päiväni nähnyt vanhapiika. Paljon eroa näillä asioilla ei kai ole. Ehkäpä ero on siinä, että sinkku etsii vielä sitä parempaa puoliskoaan ja vanhapiika on luopunut jo toivosta ja päättänyt elää yksin. Minä en ole luopunut vielä toivosta, mutta en etsi myöskään aktiivisesti parempaa puoliskoani. Olenkin varmasti siis sinkkupiika. 

En ole päättänyt ruveta siis vielä vanhaksi piiaksi tai muuttaa nunnaluostariin ja vannoa selibaatin nimeen, vaikka en ole vielä löytänytkään sitä oikeaa miestä. Olen sitä mieltä, että se oikea mies tulee vastaan, jos on tullakseen. Ja jos ei tule niin ei tule. Moni ystävä ja tuttava onkin varmasti miettinyt, olenko lintu vai kala kun minulla ei ole miestä. Voin kertoa nyt etten ole kumpikaan, se oikea ei ole vaan osunut vielä kohdalle. Olen tullut näin vanhemmiten varovaisemmaksi enkä hyppää enää suin päin suhteisiin.

Kyllä minunkin viisarini värähtää, kun näköpiiriin ilmaantuu joku potentiaalinen könsikäs, mutta en yleensä aloita flirttailua. Katselen kaikessa rauhassa mitä tapahtuu. Annan miehen tehdä aloitteen, jos hän on kiinnostunut. Tarkistan tietysti aina ensin, onko miehellä sormus. Jos on, niin varatut miehet eivät kuulu listalleni. Jos sormusta ei sitten ole, olen kiinnostunut. Seuraavaksi minua kiinnostaa miehen ikä. Alle nelikymppiset miehet jääkööt vain  silmäniloksi, minä etsin aikuista miestä.

Kun nämä sormus ja ikä -asiat on sitten selvitetty, on vuorossa ulkonäkö, tai ehkäpä se tulee jo ihan ensimmäisenä. Minä en etsi itselleni fyysisesti täydellistä miestä, en ole itsekään täydellinen. Minua ei haittaa, jos miehellä on vaikka vatsaa. Päinvastoin. Minä pidän isokokoisemmista miehistä ja jos miehellä on vielä kalju, olen aivan hyytelönä. Avot. Kipinää pitää olla. Muuten en ole nirso nainen, miehen luonne painaa vaakakupissani enemmän kuin hauiksen ympärysmitta.

Millainen miehen luonteen pitäisi sitten olla. No se lista on se tavallinen; Uskollinen, rehellinen, luotettava ja huumorintajuinen. Jos ruoho rupeaa näyttämään miehestä aidan takana vihreämmältä, meidän on aika erota. Rehellinen mies taas perii maan, vaikeistakin tilanteista selviää puhumalla rehellisesti. Olen rauhaa rakastava nainen. Luottamus taas on parisuhteen perusta ja jos mies omaa vielä kunnon huumorintajun, plussapisteet ropisevat tilille. Liian kilttiä miestä en kuitenkaan halua. Miehessä pitää olla hiukan haastetta.

Kun rupeamme sitten seurustelemaan, miehen on turha luulla, että hän voi kantaa hammasharjansa minun hammasmukiini heti parin päivän tuttavuuden jälkeen. Ehei. Itseasiassa olen niitä naisia, jotka haluavat asua yksin, mutta elää kaksin. Tähän olen pitkän parisuhteen päätyttyä päätynyt. Vietämme toki paljon aikaa yhdessä, mutta kummallakin on oma tupa ja oma lupa. Minäkin tarvitsen oman naisluolani. Olen aika itsenäinen nainen, ruuvimeisseli pysyy siis kädessäni tiettyyn pisteeseen asti. Pyydän apua sitten kun sitä tarvitsen.

Sitten me vain seurustelemme. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Vietämme aikaa yhdessä ja teemme mukavia asioita. Meillä ei tarvitse olla yhteisiä harrastuksia, mutta yhteisiä kiinnostuksen kohteita olisi hyvä olla, niin olisi jotain mistä puhua. Pidän miehistä jotka puhuvat. Eräästä asiasta haluaisin vielä mainita. En välitä bilehileistä ja joka viikonloppuisten kalsarikännien harrastajista. Maltti on valttia, mutta kyllä välillä täytyy saada irrotellakin hyvässä seurassa.

Tällainen on tämän sinkkupiian täydellinen poikamies. Potentiaaliset ehdokkaat voivat ilmoittautua suoraan minulle. En tosin usko, että jono on kotioveni takana kovinkaan pitkä, kun sinne katson.

Dirlittan

Jätä kommentti