Luovaa kirjoittamista lompsis

Klubitalolla alkaa taas ensi syksynä luovan kirjottamisen ryhmä, johon minäkin ajattelin ottaa osaa. Olen tosi kiinnostunut aiheesta, sillä pidän kirjoittamisesta ja haluan oppia uutta. Minulle kirjoittaminen on yksi tapa ilmaista itseäni ja olenkin kirjoitellut tässä vuosien saatossa mm. Salon Klubitalo -lehteen ja Klubitalon blogiin jotain pientä.

Pöytälaatikkojuttuja

Mikään päiväkirjan kirjoittaja tyyppi en ole. Olen kokeillut sitä joskus, mutta siitä ei ole tullut mitään. En tiedä koskaan, kenelle kirjoittaisin ja sitten unohdan kirjoittaa sinne. Jos olisin säästänyt kaikki päiväkirjan alkuni minulla olisi vino pino kolmen päivän pituisia pätkiä elämästäni. Yleensä tämä innostus kirjoittaa päiväkirjaa alkaa uuden vuoden aattona ja päättyy tammikuun 3. päivänä.

Se on minun joka vuotinen uuden vuoden lupaukseni, eikä se koskaan pidä. Niinpä minä kirjoitan Salon Klubitalo -lehteen ja blogiin aina välillä jotain. En ole innostunut kirjoittamaan vain itselleni, minulle palautteen saaminen on tärkeä asia. Se on yksi työkalu, kun kirjoitan ja vain sillä tavalla voin kehittyä kirjoittajana. Jos jätän juttuni vain pöytälaatikkoon, sitä ei löydä sieltä kukaan enkä voi peilata ajatuksiani kenenkään kanssa. Siksi tuollainen luovan kirjoittamisen ryhmä on niin hyvä.

Kriitikko

Jos jättäisin kirjoitukseni vain oman pienen sisäisen kriitikkoni nähtäväksi, ne eivät olisi sen silmissä koskaan julkaisukelpoisia tekstejä. Silloin minäkin piilottaisin juttuni kyllä pöytälaatikkoon. Olen nimittäin tosi kova viilaamaan ja fiilaamaan tekstejäni. Kun kirjoitan jotain, voin viilata oikeita sanamuotoja ja pilkkujen sekä pisteiden paikkoja loputtomiin. Tietysti näin täytyy tehdäkin, jos haluaa kirjoittaa hyvää tekstiä, mutta liika on aina liikaa.

Sen takia olen ajatellut, että minun olisi hyvä oppia kirjoittamaan luovemmin ja antaa tuon sisäisen kontrolloijan höllentää otettaan teksteistä. Ilmoittauduinkin tässä muutama viikko sitten netissä Luovan kirjoittamisen verkkokurssille. Ajattelin ensin, että se on joku huuhaa juttu, kun en ole koskaan verkkokursseille osallistunut, mutta olen ollut aika positiivisesti yllättynyt kurssista.

Kurssilla

Tämä kurssi kestää kuukauden ja sinä aikana teemme erilaisia kirjoitusharjoituksia ja opettelemme kirjoittamaan vapaammin. Meidän täytyy kirjoittaa joka aamu pari sivua tekstiä ”Mitä mieleen tulee” tekniikalla ja tätä kirjoitettua tekstiä ei saa korjata eikä lukea kirjoittamisen jälkeen. Arvatkaa, onko se minulle haaste. Olen kuitenkin huomannut, että en yritä kontrolloida enää niin tarkasti sitä mitä kirjoitan, vaan annan palaa.

Luemme jossain vaiheessa nuo omat aamusivut kyllä läpi, mutta varmaankin vasta kurssin lopussa. Kurssilla on ollut yksi kiva tehtävä, jonka ajattelin jakaa nyt teidän kanssanne. Kävimme ensin läpi lyhyen rentoutuksen ja sen jälkeen meidän piti jatkaa seuraavaa lausetta: Jos olisin puu enkä ihminen. Meillä oli 7 minuuttia aikaa kirjoittaa teksti ja minun kirjoitukseni näytti tältä:

”Jos olisin puu enkä ihminen, huojuisin hiljaa kesämökin rannalla. Pihamaalla, jonka piirissä olen kokenut ehkä elämäni turvallisimmat ja rentouttavimmat hetket. Mökillä, jossa elin aikanaan elämäni onnellisinta aikaa. Olimme nuoria, joilla oli elämä edessä ja olimme rakastuneita. Meillä oli pieni poika, joka on nyt jo aikuinen. Muistan tuon mökin tunnelman. Se oli järven rannalla ja luonto ylettyi mökin rappusille asti ja jatkui siitä mökkiin sisälle.

Muistan, kuinka istuimme iltaisin mökin rappusilla ja oli ihan hiljaista. Vain tuuli kävi kiinni laineisiin ja jossain lauloi lintu. Oli aivan hiljaista ja minä nautin siitä. Näistä ajoista on jo kauan aikaa, mutta vaalin tätä muistoa sisimmässäni elämäni loppuun asti. Olin silloin onnellisimmillani. Jos olisin siis puu, haluaisin huojua hiljaa kesämökin rannalla, katsella sieltä järvelle ja seurata kuinka lapseni viettävät siellä aikaa”.  

Uskalla ottaa osaa

Olen ollut hiukan yllättynyt siitä, että olen saanut aikaiseksi näinkin hyvää tekstiä ja vain 7 minuutissa. Näin minä siis kirjoitan silloin, kun olen rennompi ja koen voivani kirjoittaa vapautuneemmin. Jos tätä vertaa kirjoituksiin ennen kurssia niin kyllä tuon eron huomaa. Tämäkin juttu, jota kirjoitan juuri nyt, on syntynyt paljon vapaammalla kädellä. Minun täytyy harjoitella vielä aika lailla, että opin pitämään sisäisen kriitikkoni aisoissa, mutta hiljaa hyvä tulee.

Kirjoittamaan oppii siis vain kirjoittamalla. Suosittelenkin nyt, että kun syksy saapuu ja kesä on eletty, niin jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta, ota ihmeessä yhteyttä Klubitalolle ja ota osaa luovan kirjoittamisen ryhmään. Uskon, että se voi auttaa sinua kirjoittamisessa eteenpäin. Klubitalon lehti ja blogi kaipaavat juttuja, ilman niitä ne eivät palvele ketään. Ehkäpä uskallat julkaista omia juttujasi sitä kautta vaikkapa nimimerkillä, sillä nimimerkin käyttö on ihan sallittua.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.