Lankamaatikon ajatuksia

Lankamaatikon ajatuksia

Nyt tunnustan; Minulla on 5 pienehköä pahvilaatikkoa täynnä
lankoja. Lankoja, jotka sopivat hyvin vaikka vauvansukkien neulomiseen.
Mutta eivät siinä kaikki lankani ole. Ehei. Niitä löytyy vielä lisääkin,
kuten varmaan monella muullakin neuloosista kärsivällä B)

 

En pääse varmaan koskaan lankavarastostani kokonaan eroon. Kun
neulon lankoja pois toisesta päästä, niin kannan uusia lankoja kotiin toisesta
päästä. ”Kun nää oli tarjouksessa” ja ”Näitä värejä mulla ei vielä ole”.
Siinä puolustukseni, kun kiikutan onnellisena uuden lankapussin kotiin.

 

Onneksi minulla ei ole miestä. Minun ei tarvitse piilotella ostoksiani,
vaikka ei tuota lankamäärää pystyisi edes piilottamaankaan. Toisaalta.
Se on paha ettei ole miestä, voin kantaa kotiin niin paljon lankoja kuin
haluan. Lapseni ovat luopuneet toivosta jo aikoja sitten. Onneksi
he pitävät villasukista!

 

Lankalakkoa en ole ajatellut aloittaa, en pysty siihen. Olen koukkuun
jäänyt lankamaatikko, joka rakastaa lankojaan yli kaiken. Miten pääsen
sitten eroon langoistani, joita löytyy joka lipaston päältä ja laatikosta.

 

En varmasti pääsekään ja joudun testamenttaamaan lankani
lapsilleni sitten joskus. Ehkäpä niillä on jotain arvoa sitten kun minua ei
enää ole. Näillä nostalgisilla hapertuneilla retrolangoilla.

 

Mutta ei hätää. Aion kaikesta huolimatta yrittää ja tässä suunnitelma;
Minä neulon, neulon ja neulon. Ei siinä muu auta, poiskaan kun en
lankoja raaski heittää tai lahjoittaa. Ovathan ne maksaneet paljon.

 

Tämän blogikirjoituksen tekijä – Lentävä lankakerä

 

Jätä kommentti