Kynnyksen yli Klubitalolle

Ajattelin kertoa teille nyt jotain meidän klubitalostamme. Mikä paikka tämä oikein on ja mitä täällä tehdään, näin jäsenen silmin. Olen siis Dirlittan ja käynyt täällä klubitalolla nyt 9 vuotta. Minua voisikin siis kutsua jo klubitalokonkariksi.

Kun Salon Klubitalo avattiin 9 vuotta sitten, mielenterveyspiireissä rupesi liikkumaan huhu uudesta paikasta nimeltä Klubitalo, eikä kukaan oikein tiennyt mikä paikka tämä on. Kun kuulin itse nimen Klubitalo ensimmäisen kerran, mieleeni nousi kuva vanhojen herrasmiesten kohtauspaikasta, jossa he siemailevat konjakkia ja polttelevat sikaria takan äärellä. No eihän se sellainen paikka sitten ollutkaan.

Kyse olikin mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilöstön yhteisöstä, jonka tarkoituksena on tarjota jäsenilleen mielekästä tekemistä arkipäiviin sekä mahdollisuutta tavata samalla toisia ihmisiä. Kun tulin ensimmäisen kerran Klubitalolle, olin hyvin yksinäinen ihminen. Minulla ei ollut ystäviä enkä ollut enää työelämässäkään mukana. En tavannut ketään, en käynyt missään, olin vain kotona. Elin siis hyvin eristäytynyttä elämää. Kun sitten astuin ensimmäisen kerran klubitalon ovesta sisään, olin löytänyt paikan juuri minunlaiselleni ihmiselle.

Olen ollut tässä vuosien saatossa Klubitalolla monessa mukana. Minulla on sellainen mielikuva, että olisin aloittanut Klubitalolla työskentelyn täältä mediamajasta. Sen jälkeen olen ollut mukana erilaisissa Klubitalon taideprojekteissa ja 3 vuotta olin Salon Klubitalo –lehden toimituspäällikkönä. Siinä riitti paljon työsarkaa ja mielenkiintoista tekemistä. Sen jälkeen olen toiminut Klubitalon vastaanottopisteessä eli respassa ja nyt olen palannut taas mediamajaan. Kahviossakin olen piipahtanut silloin tällöin keittämässä päiväkahvit. Keittiö on ainoa paikka, joka on jäänyt minulta väliin, mutta ei siksi että se olisi jotenkin ikävä paikka. Meidän keittiössämme on tosi mukavaa porukkaa.

Minulle Klubitalo merkitsee aivan arkisia asioita. Ystävien tapaamista, mielenkiintoisia työtehtäviä, arkielämässä mukana pysymistä, päivärytmin ylläpitoa, vertaistukea ja päivän lämmintä ateriaa. Vaikka Klubitalo ei maksakaan palkkaa tai muuta korvausta jäsenilleen tehdystä työstä, olen saanut täältä jotain paljon arvokkaampaa. Minusta on tullut Klubitalolla käymisen myötä paljon sosiaalisempi, avoimempi ja rohkeampi. Olenkin erilaisten työtehtävien myötä huomannut, että minussakin on niitä terveitä puolia ja että minäkin osaan.

Olen huomannut saman asian myös monessa kollegassani eli toisissa jäsenissä. Moni jäsen, joka on tullut Klubitalolle hyvinkin hiljaisena, arkana, jännittyneenä ja syrjään vetäytyvänä on muuttunut täällä käydessään paljon avoimemmaksi. He eivät jännitä enää niin paljon ja heistä on tullut sosiaalisempia. Kiitos tästä kuuluu Klubitalon mahtavalle yhteisölle, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jossa jokainen saa olla oma itsensä.

Jos sinulla siis on ollut tai on mielenterveysongelmia, suosittelen sinulle Klubitaloa lämpimästi. Tämä on varsin mukava paikka ja täällä on varsin rento tunnelma. Olemme iloinen yhteisö, jonne kaikki ovat tervetulleita. Meidän mottomme onkin: Yhteisössä on voimaa.

Dirlittan

P.S. Klubitalolla on startannut tässä syksyllä uusi taidepajatoiminta. Jos olet kiinnostunut siis esim. savitöistä, piirtämisestä, maalaamisesta tai haluat surauttaa vaikka ompelukoneella jotain mukavaa, tule ihmeessä tutustumaan toimintaamme. Meillä on taidepajassa todella hyvät tarvikkeet taiteen tekemiseen.

Jätä kommentti