Korona-ahdistus

On vuosi 2020 ja maailmalla jyllää Korona. Se on koskettanut myös meitä suomalaisia, sillä tämä tauti ei tunne rajoja. Ei se pysähdy Suomen rajalla ja totea, että tuonne en mene ja käänny niillä kannoillaan takaisin sinne, mistä se tulikin. Se ei myöskään katso keneen se tarttuu, olemme kaikki siinä mielessä tasa-arvoisessa asemassa. Ikävä kyllä, kerrankin.

Jokainen tapaaminen on riski

Missä se sitten tarttuu. Siellä missä on ihmisiäkin. Kaupoissa, busseissa, junissa, ravintoloissa ja kuntosaleilla. Pisaratartuntana, hengitysilman kautta ja viisaimpien mukaan jopa ilmastointikanavia pitkin. Sinulla voi olla oireita, mutta voit olla myös oireeton. Kuka vain voi olla tämän viruksen kantaja.

Jopa omien läheisten tapaaminen on joka kerta riski, joka on otettava, kun heitä tapaa. Tuo Koronan ensimmäinen aalto ja kevät on ollut meille kaikille raskasta aikaa. Aallon alussa Koronauutisia pukkasi joka raosta. Televisiosta, netistä ja radiosta, eikä kukaan oikein tiennyt mikä tämä tauti on ja miten siltä voisi suojautua. Se oli ahdistavaa.

 

Ohjeita

Niin käskettiin pesemään käsiä saippualla ja käyttämään käsidesiä. Käskettiin yskimään hihaan ja olla menemättä mihinkään, jos ilmaantuu flunssaoireita. Käskettiin pitämään toisiin ihmisiin turvavälejä. Niin koko Suomi pistettiinkin hetkeksi kiinni. Ravintolat sulkivat ovensa ja Uusimaa eristettiin. Ihmiset tilasivat ruokaa suoraan kotiin ja hamstrasivat vessapaperia.

Tuhansien metsien maa

Tuota vessapaperin hamstraamista en ymmärrä vieläkään. Luulisi, että juuri Suomesta tuo vessapaperi ei ainakaan ihan ensimmäisenä lopu. Olemmehan me tuhansien metsien maa. Meillä on metsäteollisuutta, joka suoltaa tätä peffan pyyhkimispaperia liukuhihnalta koko ajan.

Vai tapahtuiko tässä joku dominoefekti. Joku meni kauppaan ja osti sen ensimmäisen ison satsin tätä paperia ja toinen totesi, että tuossahan on hyvä idea ja seurasi perässä. Pian kaikki muutkin tekivät sitten samaa. Suurin huoli kaikilla tuntui olevan juuri vessapaperin loppuminen.

Minusta tuon vessapaperin yletön hamstraaminen kertoo siitä, että ihmiset olivat kovasti peloissaan ja ahdistuneita.  Eikö hamstraaminen liitetä yleensä ahdistukseen. Se on sen yksi oire. En tiedä onko asia näin, mutta uskon että on. Tätä pitäisi kysyä itseään viisaammilta.

 

Koetetaan jaksaa yhdessä

Sitten Suomea ruvettiin avaamaan taas ja rajoitteita alettiin pikkuhiljaa purkaa. Ravintolat availivat oviaan ja ihmiset palailivat kohti normaalimpaa arkea. Ajateltiin, että nyt tuolla ihmisten ilmoilla on taas turvallisempi liikkua. Niin ihmiset kävivät varomattomiksi.

Itse ajattelen, että syy tähän varomattomuuteen on ollut se, että ihmiset väsyivät Koronaan ja sen pelkäämiseen, eikä kukaan tiedä kuinka kauan tämä vielä jatkuu. Viekö se vuoden vai onko se ohi kahdessa. Millaiseen Suomeen ja arkeen tulemme jonain päivänä palaamaan.  Meidän pitäisikin yrittää nyt vain jaksaa olla varovaisia ainakin siihen asti, että joku toimiva rokote saadaan aikaiseksi. 

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.